Huomaan, että minusta on tulossa kovaa vauhtia erakko. Vältän sosiaalisia tilanteita, ei huvita, ei kiinnosta. En tapaa ystäviäni, eivätkä hekään kyllä kysele perääni.

Tokihan siis kommunikoin normaalisti ihmisten kanssa, käyn töissä jne., mutta sellainen vapaaehtoinen meneminen eri tilaisuuksiin tökkii. Tällä hetkellä menossa on vaihe, että viihdyn liian hyvin itsekseni, nautin kotona olemisesta.

En soittele kellekään, en kysele kuulumisia. Mutta vice versa, eipä se luuri paljon laula tähänkään suuntaan. Ei se minua haittaa lainkaan, olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että yhteydenpidon pitäisi olla molemminpuolista. Jos ei minusta kuulu, ei tarvitse muistakaan kuulua.

Tänään illalla aion lähteä pitkälle lenkille metsään. Koirat saavat riekkua ja juosta, ja nautisella kerrankin vähän viileämmästä kelistä. Itse aion kerätä vähän mustikoita ja vilkuilla, josko näkyisi ensimmäisiä silmäyksiä kantarelleista. Tosin niin kuivaa on ollut, että näinköhän niitä tulee ensinkään?

Olisipa jo työpäivä ohi, ja pääsisi kotiin ♥