...olet virtaa ja voimaa...♪♫♪

Kylläpä hyvät ja pitkät yöunet antavatkin ihan erilaiset lähtökohdat päivälle. Eilen illalla olin niin väsynyt, että tipahdin 22:30. Se ON minulle aikaista. Kello soi kuudelta, mutta vasta vähän ennen seitsemää jaksoin nousta ylös.
Keitin kahvit, join ne ihan rauhassa ja kävelin vähän pidemmän lenkin koirien kanssa.
Sitten herättelin muksun koulutielle. Ihana, kamala arki ☺

Käväisin pitkästä aikaa vaa'allakin tarkistamassa, mikä tilanne on tämän painon pudotusprojektin kanssa, ja kyllä se lopputulos oli mieluisa! Tämän hetken pudotussaldo on -11,2 kg, joten näyttäisi siltä, että pääsen tavoitteeseeni kevääseen mennessä. Odotan jo, että pääsen pyöräilemään töihin ja kyllä noi liikuntamahdollisuudet jotenkin tuplaantuu sitten taas kevään edetessä, kun lumet sulaa ja päivä pitenee. Tosin tuon lumimäärän sulaminen kyllä kestää niin kauan, että ollaan varmaan juhannuksessa, ennen kuin viimeisetkin lumikasat ovat kadonneet. Mutta joo, virkistää mieltä tämä hoikistuminen!
Seuraava tavoitteeni olisi saada tuosta vielä -1,8 kg risteilyyn mennessä, mutta siihen on vain kaksi viikkoa aikaa. Teoriassa siis täysin mahdollista, mutta käytännössä en halua tehdä mitään sellaista, mikä vähän ikään kuin "huijaisi" tuloksia. Nythän tämä pudotusvauhti on ollut verkkaista siinä mielessä, että aloitin 23.9. eli n. 4,5 kk sitten. Mutta välissä oli joulu ja siihen liittyvät syömiset, jolloin en piitannut kaloreista vaan söin ihan hyvällä mielellä konvehteja ja muita herkkuja.
Lisäksi tuohon risteilyn ajankohtaan sattuu myös menkat, jotka väistämättä aiheuttaa sen parin kilon nesteturvotuksen..krääh. Inhoan sitä, mutta sen kanssa elää, kun tietää, että se on ohimenevää.

Tänään onkin taas lenkkipäivä, pariin päivään en olekaan kunnon hikilenkille päässyt, ja nyt jo vähän polttelee, että pitäis saada sykkeet ylös. Odotan siis iltaa, ja lumista metsää, jolloin päästään koirien kanssa riekkumaan lumihankeen oikein sydämen kyllyydestä!

Näin siis tänään, jälleen rauha on palannut maahan, ja levottomuus miesasioiden suhteen laantunut. Ei vaivaa enää työkaverit, eikä muutkaan kaksijalkaiset, munilla tai ilman .

Näinhän se aina menee, ja johan tähän olisi pitänyt oppia. Mutta taitaa olla joitain asioita, joita ei ikinä tule oppimaan. Mulla niitä on monta ☺