Kuinka usein sitä tuleekaan vastattua tuohon kysymykseen muutamalla vaihtelevalla lauseella, riippuen vähän kysyjästä.

" Ihan ok. Mitäs sulle?"
"Ei tässä ihmeitä."
"Siinähän se."
"Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä."

Koskaan, siis ei ikinä, tule vastattua tuohon kysymykseen totuudenmukaisesti. Jos oikeasti kuuluu superhyvää, niin sitä pyrkii peittelemään vastauksessaan. Jos taas kuuluu maailmanlopun meininkiä, senkin yrittää häivyttää johonkin näennäiseen huolettomuuteen. Oli niin tai näin, niin aina vaaditaan muutama tarkentava lisäkysymys, ennen kuin totuus alkaa valjeta kysyjälle. Jos silloinkaan.

No, tiedänkö mä itsekään aina, mitä mulle kuuluu?

Periaatteessa joo hyvää kuuluu. Ei mikään mätä erityisesti. Töitä on, auto porskuttaa (ainakin hetken vielä), koirien kanssa on taas ihanaa kulkea metsissä, muksu nyt koettelee hermoja välillä, mutta siltikin se on myös ihana. Terveenä oltu suurin piirtein, pientä kevätflunssaa lukuunottamatta, virtaa on kuin pienessä kylässä. Laihtunut olen jotakuinkin 13 kiloa, se nyt vähän jumittaa, mutten anna sen häiritä.
Naama oli pitkästä aikaa tänään siedettävä, ja muutenkin olo on energinen ja aikaansaava.

Miksei sitten kuulu hyvää? Ne onkin ne henkimaailman asiat, jotka ei koskaan ole hyvin. Ensinnäkin mua vituttaa vieläkin aivan suunnattomasti se menetetty kämppä -> koen tämän asian jotenkin hirveän epäreiluna ja sen takia se on vaikea hyväksyä. Kun en ymmärrä syitä, miksi aneluistani huolimatta en sitä saanut. Suututtaa!
Sitten siitä hakemastani työpaikasta ei koskaan kuulunut mitään. Sitä ensimmäistä haastattelua lukuunottamatta. Tulee sellanen tunne, että jos joudun työttömäksi, en saa enää ikinä töitä mistään. -> Tämä ajattelumaailma juontaa juurensa siitä, että lähestulkoon AINA olen saanut hakemani paikan. En voi käsittää, että en tätä?! Vaikka oikeasti käsitän, mutta yliminäni ei tajua. Mutta tämä asia ei oikeasti ota päähän yhtään, olen lähinnä helpottunut, ettei tarvitse alkaa ratkaisemaan ja päättämään suuria asioita.

No, life is such. Eikä tästä kirjoittamisesta nyt tule yhtään mitään. Ajatus harhailee ja katkeilee.