Tämä ahdistava fiilis alkoi oikeastaan jo sunnuntaina. Se tuttu tunne parin vuoden takaa.

Eilen aamullakin se vaivasi, ja illalla nukkumaan mennessä tuntui jo siltä, ettei happi kulje. Uskottelin itselleni, että reilujen yöunien jälkeen tämä päivä olisi parempi. Olin väärässä.

On vaan sellainen itseensä ja omaan elämäänsä turhautunut olo. Olkoonkin, että varmasti ihana reissu odottaa tuossa ihan oven takana, silti masentaa. Rahasta, tai sen puutteesta tämä kaikki johtuu.
Tuntuu niin epäreilulta, että vaikka kuinka yrittää hoitaa asiansa kunnolla, huolehtii laskuista ja pyrkii välttämään uusia, niin aina tulee jostain ikäviä yllätyksiä, jotka sekoittaa pakan aina vaan uudestaan.
Mä en ikinä pääse jaloilleni tästä, ihan koko ajan saa olla kiristämässä vyötä ja miettimässä, että mistä taikoo rahat siihen ja siihen laskuun.

Juuri kesäkuussa sain maksettua yhden velan pois ja iloitsin, että jee, jää yli 100 eur/kk lisää rahaa käytettäväksi. Eiköhän seuraavana päivän ollut postilaatikossa 500 euron lottovoitto sähköyhtiöltä. Ei mulla ole sellaisia rahoja yhtäkkiä maksettavaksi. Osissa on maksettava sekin. 100 eur/kk...hehheh.

Auton katsastus olisi edessä, ja jotta se edes teoriassa olisi mahdollista läpäistä, pitäisi remonttiin upottaa ainakin 500 euroa + uudet talvirenkaat. Mistä siihen rahat?! Ei mistään.

Nycin reissukin ahdistaa samaisesta syystä. Vaikkakin itse matka on maksettu samoin kuin majoitus, niin pitäähän siellä kuitenkin elää. Ja nähdä paikkoja. Tuntuu jotenkin absurdilta päästä paikkaan, josta on haaveillut niin kauan, kuin jaksaa muistaa, ja sitten ei ole varaa nauttia siitä?!

Jos nyt taivaasta tipahtaisi 2000 euroa, olisi maailmani paljon valoisampi. Se on vain rahaa, tiedän. Mutta rahalla tämä elämä pyörii, ja ilman sitä on aika hankala tulla toimeen.

Ehkä huominen olisi iloisempi :)

 

P.S. Olen lähdössä huomenna työmatkalle Ruotsiin, tilillä 25 eur...how cool is that?!