Viikonloppu oli aika tapahtumarikas. Perjantaina töiden jälkeen piti ajaa tuhatta ja sataa kotiin, vaihtaa vaatteet, pakata koirat autoon, hakea treenikaveri ja suunnistaa treeneihin.

Siellä pari tuntia, sitten takaisin yhtä kiireellä, kaveri kotiin, ja itse vaihtamaan vaatteita, ruokkimaan koirat ja lapsi. Puolessa tunnissa oli bilevaatteet päällä, naama puunattu, siideritölkki tyhjänä ja minä bussissa.

Olin yhden duunikaverin läksiäisissä, paikkana oli Rymy-Eetu. Alku oli niin tylsää, suorastaan tappavaa, että kirosin jo koko päivän kiireilyä ja meinasin lähteä - en suinkaan kotiin, vaan omaan tuttuun ja turvalliseen paikalliseen. Imin siideriä siihen tahtiin, että lopulta  olin sen verran kännissä, että alkoi tanssiminenkin maistua, ja silloinhan seuralla ei enää ole niin väliäkään.

Rymy-Eetussa tanssitaan pöydillä. On siellä lattiakin, mutta pöydätkin ovat sitä varten, että siellä tanssitaan. Tanssahtelin siinä yhden ihan kivan miehen kanssa, joka heitteli mua kuin keijukaista pöydältä toiselle. Olin ihan häkeltynyt, kun se oli niin vahva :) Vahva ja varattu, tietysti.
No, minähän sitten en yhtään iltaa pysty viettämään niin, etteikö siihen jotain dramatiikkaakin mahtuisi. Tällä kertaa draamaan ei liittynyt suorasti kukaan mies, vaan ihan itse menin ja putosin sieltä pöydältä. En tajunnut edes hävetä, koska kännin määrästä huolimatta sattui aivan perkeleesti. Jalka ei toiminut ollenkaan, ja näin jo itseni viettämässä tulevan intiaanikesän jalka paketissa rullatuolissa..
Onneksi herrasmiehen viime hetken pelastusyritys esti ilmalentoani sen verran, että pahimmalta kuitenkin vältyttiin, ja jo puolen tunnin huilailun jälkeen mentiin taas.
Lopulta tuli uni ja väsy, ja lähdin kiltisti yksin taksilla kotiin.

Seuraavana päivänä oli vähän kankeinen olo, mutta päätin, etten anna sille periksi. Sinnittelin aamupäivän huonovointisuusaaltojen kanssa, mutta onneksi olo sitten koheni kun lähdin vähän ulkoilemaan. Päivällä kävin siskon luona kylässä ja illalla oli taas menoa läksiäisiin. Sinne lähdin autolla, ja olin vielä hetken kuskina muulle porukalle. Baariinkin menin, mutta sain jalat alleni, kun huomasin yhdessä pöydässä "The Vonkaajan". Oli pakko lähteä karkuun.
Kuten arvasinkin, oli kännykkä täynnä viestejä aamulla. Se oli siis huomannut mut. Se viestitteli pitkin sunnuntaita, ja mulla meni perinteisesti hermot ja sanoin sille, että jos se ei kohta lopeta, niin laitan mun miehen asialle. Siihen loppui viestit :D

Sunnuntai menikin sitten ulkoillessa ja Ranskan serkkuja tavatessa. Leppoisa ja kiva päivä.

Tulevina viikkoina on niin paljon ohjelmaa, että pää hajoaa. Kaikki on sellaisia, joihin on oikeastaan pakko osallistua. On koiraleiriä, kilpailua, treeniä, siskon kolmekymppiset, siskon babyshowerit jnejne.

No, se on kevät nyt!

Ja uskotteko, mua on taas vituttanut koko päivän ja silti sain näin positiivisen postauksen aikaiseksi!