Kevään ekat pisamat ja palovammat saatu!

Viikonloppu tuli vietettyä siis leirillä, joka tahtoo sanoa ulkoilmaa lähes kellon ympäri
Lauantai oli todella kylmä ja tuulinen päivä, auringonpaisteesta huolimatta. Onnistuin siis polttamaan naamani tehokkaasti samalla vilusta täristen. Ennenkokematonta minulle, mutta näköjään siis niinkin voi käydä.

En kuitenkaan tajunnut viisastua vahingosta, vaikka illalla naamari oli yhtä pilkullinen pisamista, kuin 101 dalmatialaista. Huulia kirveli, ja silmätkin tuntui ihan oudoilta.

Tuo kaikki kuitenkin unohtui, kun seuraava päivä näyttäytyi mitä upeimpana. Koska olin mennyt jo hyvissä ajoin nukkumaan ja nukkunut kuin tukki kuuleman mukaan kovasta metelistä huolimatta, heräsin pirteänä kuin peipponen seitsemän maissa aamulla.

Lähdin käyttämään autossa yöpyneitä koiria aamulenkillä, ja nautin täysin rinnoin maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta. Mitä nyt n. 70 koiraa välillä pitivät konserttiaan, mutta koiran haukuntahan on vain sulosointuja korville, kun siihen asennoituu oikein.

Päivä starttasi virallisella ohjelmall klo 9, ja siirryttiin leirituoleinemme ryhmään pellon reunaan. Siinä kökittiin sitten treenaillen n. klo 17 asti - suorassa auringonpaisteessa. Oli ihanan lämmin, pienestä tuulenvireestä huolimatta.
Vasta kotiin päin ajellessa iski hirveä päänsärky ja väsymys. Oli vaikeuksia pysytellä hereillä ja tarkentaa katsetta tiehen, ja niinpä päätin pysähtyä huoltoasemalle vähän vetämään happea, vaikkei matka itsessään edes ollut kovin pitkä, vain reilut 100 km.

Ostin jäätelön ja jaffapullon. Ajattelin, että ehkä päänsärky johtuukin vaan nestehukasta, kun en muistanut koko päivänä hakea vesipulloani jääkaapista pellolle mukaan.
Ei auttanut jäätelö eikä limu, ja kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn ja nukahdin saman tien.

Tuntia myöhemmin muksu tuli herättelemään, ja olo oli suoraan sanoen järkyttävä. Oksetti, päätä särki ja väsytti. Otin Buranaa, koitin selviytyä muksun läksyneuvonnasta (johon olin lupautunut aiemmin) ja voin kertoa, että matematiikka tuossa olossa ei muuta tehnyt kuin pahentanut sitä.
Menin nukkumaan takaisin, ja aamulla heräsin, mihinkäs muuhun kuin päänsärkyyn. Naama oli ihan liekeissä, ja ihan järkyttävän näköinen. Punainen, palanut, turvoksissa. Jopa mun nenäni näytti siltä, kuin olisi ollut kunnolla turvoksissa!

Mutta ei auta, töihin oli lähdettävä. Niinpä jälleen ibuprofeiinia naamariin, ja koirat käyttämään ja kahvi tulille.

Nyt olo on kutakuinkin siedettävä, mutta vielä vähän heikottaa. Luulen, että olen varmaan saanut jonkun lievän auringonpistoksen tai jotain. Ei tämä normaali olotila kyllä ole.

Mutta toivottavasti helpottaa pian!