Kuulin nuo sanat aamuradiossa. Ne olivat eräästa musikaalista, ja jotenkin ne kolahtivat. Oli muutakin: "You never know when love starts and where it ends".

Noin yksinkertaista se todellakin on. Rakkaus on nautintoa, joka tuottaa tuskaa. Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän (Apulanta).

Olenkohan siis jotenkin erityisen siunattu sillä, etten rakasta ketään (tähän ei nyt lasketa itsestäänselvyyksiä, kuten lapsia ja muita läheisiä) tai ettei kukaan rakasta minua? Olisiko se rakastuminen tai rakastaminen sittenkään sen tuskan arvoista, mitä se valitettavasti aina jossain muodossa tuo mukanaan?

Olisi se. Tai ainakin nyt kuvittelen niin.

Hulluissa, romanttisissa haaveissani olen rakastettu ja onnellinen. Säteilen sisäistä voimaa ja kauneutta.

Oikeasti on vähän pala kurkussa. Jostain tuli taas tämä ahdistusvaihe. Jos nyt joku tulisi sanomaan minulle, että "kaikille on joku jossain" tai että "kyllä sä vielä tapaat jonkun", heittäisin sitä varmaan tällä läppärillä päin näköä. Tai pahin ehkä, että "kun lakkaat odottamasta, niin se tulee vastaan kulman takaa".

Voin nimittäin kertoa, että aika helvetin monta kulmaa on kuulkaa nyt kierretty ja katsottu ja ihan ilman mitään kuvitelmia "siitä oikeasta" tai ylipäänsä kenestäkään vastaantulijasta. Ja siltikään ei ole onni napannut hihasta kiinni.
Se ei ole tullut vastaan baareissa, ei harrastuksissa, ei töissä, ei netissä.

Ja mikä siinä muuten on, että saan tuolla netissä viestejä vaan itseäni about 10 vuotta nuoremmilta miehiltä. Nytkin siellä on yksi komistus, joka haluaa kanssani seksisuhteen. Siis oikeasti hyvännäköinen ja seksikäs mies, joka sanoi suoraan, että on juuri eronnut, eikä halua mitään vakavaa.
Miksei sitä osaa vaikka tarttua tuollaisiin? Saisipa ainakin sitä läheisyyttä ja huomiota, vaikkakin sitten ilman sitoumuksia tai mitään. Mutta en mä osaa. En taida olla tarpeeksi villi tuollaiseen.

Huoh. On tää taas murheellista tänään. Saisipa edes jonkun kivan positiivisen kommentin täällä töissä joltain, tai edes jotain henkilökohtaista. Piristäisi kummasti tätä ankeasti alkanutta perjantaita.

Yllättäen muksukin menee isälleen tänään. Mulla olisi sittenkin vapaa-ilta. Lähtisiköhän sitä vähän katselemaan nurkan taakse?