Ärh. Tänään on näköjään taas oikein vitutuspäivä. Tai en oikeastaan tiedä vituttaako vai masentaako, mutta sellanen tyypillisen alavireinen fiilis.

Johtuisko tää menkoista nyt sitten? Toivottavasti. Huvittaa muuten, kuun viikonloppuna naureskelin kaverille, että tästä fiiliksestä tietää, että viikon päästä siellä laivalla on sitten menkat. Että sellasta PMS-oireilua taas, että oksat pois. Jaarittelin siinä vielä pitkät pätkät miten kiva on, kun on oppinut oman kroppansa oikut tunnistamaan jo etukäteen. Niinkuin esim. sen järkyttävän turvotuksen, mikä PMS:n liittyy mulla ainakin, samoin sen pohjattoman makeannälän ja ruokahalun. Puhumattakaan tietysti olemattomasta ärsytyskynnyksestä ja mielenmataluudesta.

No väärässä olin sitten kumminkin, ja ne menkat alkoivat jo sinä samana iltana! Että näin hyvin tän kroppani siis tunnen.

Jännä muuten, miten tää oireilu vaihtelee kuukausittain. Välillä kaikki on ihan kauheeta ja elämä ihan surkeeta, kiukuttelee kaikille ja lopulta vituttaa oma kiukkuisuus itseäkin niin paljon, että pakko mennä vessaan itkemään. Sitten, kun menkat vihdoin alkaa, niin on taas kuin uusi ihminen.
Välillä oireet on sitten superpaljon lievemmät, niin kuin tälläkin kertaa. Käytännössä en edes huomannut mitään PMS:iä. Jostain syystä mulla on nyt sitten samat oireet menkkojen aikana.
Aargh. No, jos jotain positiivista hakee, niin homman pitäisi olla ohi ensi tiistaihin mennessä, eikä tarvii sitten laivalla kiukutella kenellekään.