Aikas raflaava otsikko, vai mitä :) Piti edes jotenkin repäistä, kun muuten on taas niin ankeeta. Tai ei oikeestaan edes ankeeta, mutta sellasta puuroa. Kun ei tule säväreitä mistään, niin ei tule.

Jännä juttu, kun koskaan mikään ei ole hyvä. Tässä joku aika sitten valittelin, miten tylsää on, kun ei puhelin koskaan piippaa. Sitten tapasin sen yhden vanhan hoidon, ja voi aargh, kun se nyt jaksaa viestitellä. Oikeasti ihan tosi rasittava tyyppi, varsinkin, kun tiedän, että sillä on tasan yksi asia mielessä. Yökyökyök! Oikeasti ällöttää ajatus siitä, että sillä on raskaana oleva avovaimo kotona, ja jätkä vaan koodailee kaiken maailman imelyyksiä mulle. Hyi helevata!

Muuten sitten ei olekaan mitään uutta auringon alla. Mennä porskutellaan ja ihmetellään taas, mitä seuraavaksi tapahtuu, kun ei tämä tasainen tylsiintyminenkään oikein ole mistään kotoisin.

Kunhan ei mitään ikävää!

Näin mahtavaa seuraa oli muuten laivalla! Pikku Myy oli ihan miehen näköinen btw, sitä paitsi minä olin pienempi, kuin Pikku Myy! Muumipeikko on ihana ♥